We'll always be together ~ 2

Koulun jälkeen:

Huikkasimme moikat Amyn kanssa ja erkaannuimme toisistamme. Ihanaa perjantai! Kun olin kotona heitin laukkuni huoneeseeni. Otin valkoisen iphoneni esiin ja selailin pikaisesti twitteriä, instagramia ja facebookia. Nousin sängystä ja menimme Rosen kanssa ulos. Tällä kertaa päätin mennä jonkun pidemmän lenkin sillä en tekisi tänään mitään erikoista. Vaikka tuon pienen metsän läpi ja sieltä takaisin. 

Kun olimme jo metsän alkupäässä kuulin räsähdyksen takaalta. Käännyin ympäri ja takanani oli Louis... "Ai moi Louis! Mitä sä täällä teet?" kysyin iloisesti. "Moi Amanda, sul tais tippuu avaimet taskusta..." Louis vastasi ja ojensi avaimet minulle. Louis oli jo kääntymässä pois päin kunnes otin hänen kädestään kiinni. "Hei kiitti Lou!" sanoin ja suutelin häntä... Suutelun jälkeen punastuin ja lähdimme pois päin toisistamme. Olikohan se suutelu virhe? Äh, ihan sama se tapahtui jo... 

Avasin oven ja vanhempani olivat ilmeisesti tullut jo kotiinkin. "Moi Amanda!" äiti huusi keittiöstä. "Mooi" vastasin. Otin Rosen hihnasta poies ja laitoin hänen ruokakuppiinsa ruokaa ja vaihdoin veden hänen juomakupistaan. Menin huoneeseeni ja vaihdoin äkkiä päälleni harmaat lökärit ja valkoisen löysän pitkähihaisen paidan sillä en tykkää olla kotona farkuilla tai siis eriasia jos on vieraita. 

Hetken päästä puhelimen piippasi. Katsoin puhelintani ja uusi viesti Louisilta. Viestissä luki: "Nähtäiskö huomenna teillä klo 14.00? x L" Olin aluksi aivan ihmeissäni... Louis ei ainakaa katunut sitä suudelmaa. "Okei, silloin nähdään! x A" vastasin viestiin. Vanhempani ei ole ikinä viikonloppuisin kotona, koska he kiertelevät eri kaupungeissä työn perässä. Sinäänsä hyvä asia niin saa olla joskus ihan rauhassakin. "Syömään!" Äiti huusi keittiöstä. Olihan minulla nälkä, koska en ollut ehtinyt syömään kun vain omenan. 

Kun olin syönyt mahani täyteen vein astiat pesukoneeseen ja lösähdin sohvalle katsomaan jotain puutarha ohjelmaa. Aika olikin mennyt nopeasti television katseluun ja puhelimen läpräilyyn. Kello näytti kahdeksaa ja oli aika viedä Rose taas ulos lenkille. Laitoin kuulokkeet korviini, Rosen vaaleanpunaisen hihnan kaulaan ja lähdimme ulos.

// täs yks tylsyyden tekemä osa!:DD toivottavasti tykkätte!:) KOMMATKAA koska niit on kivaa lukee varsinki nyt ku on tylsäää!