We'll always be together ~ 8

Heräsin pirteänä ja iloisena aamulla herätyskellooni. Vihdoinkin pystysin kertomaan Louisille tunteistani häntä kohtaan! 

Nousin vaivalloisesti sängystä ja menin meikkipöydän ääreen. Laitoin runsaasti ripsiväriä, piirsin kulmat mahdollisimman saman näköisiksi ja puuteria vähän enemmän mitä yleensä. Kun olin saanut viimeisetkin puuterit kasvoihini harjasin blondit pitkät hiukseni ja niin kuin olen sanonut jo että minulla on luonnon suorat hiukset joten minun ei tarvitse suoristaa. Astelin vaatekaapilleni. Mitä laittaisin tänään päälle? Jotain erikoista vai normaalia? Päätin kumminkin laittaa ylleni valkoisen hollisterin hupparin ja vaaleat farkkushortsit. Suunnistin keittiöön ja tein itselleni nopeasti yhden leivän ja otin sen vähän niin kuin matka evääksi sillä en ehtisi syömään sitä kotona. Laitoin valkoiset converseni jalkaan ja lähdin ovesta ulos. 

Haukkailin paloja leivästäni ja kun olin saanut sen syötyä joku halasi minua takaalta päin. Katsoin tääkseni ja se oli Louis. "No moi Lou!" sanoin. "Moi!" Louis sanoi ja suukotteli otsaani. "Lähetään nyt ettei myöhästytä tunnilta" sanoin ja naurahdin äänettömästi. Louis otti kädestäni kiinni ja lähdimme koululle päin.

 

Koulussa:

Aika oli mennyt kuin siivillä. Viimeinen tunti jo meneillään ja sitten pääsemme kotiin. Hetken päästä kellot jo soisivatkin ja pääsimme kotiin. Laitoin kirjat isoon mustaan laukkuuni ja lähdin koulupihalle. "Amanda!" Amy huusi. Käännyin ympäri ja katsoin häntä kysyvästi. Olin oikeasti todella peloissani kunnes tunsin pian iskun poskessni ja kaaduin maahan. Poskeeni koski todella paljon. Avasin silmät ja Amya ei enään näkynyt missään paitsi melkein koko koulu minun ympärilläni. Voi ei... Hyvä asia oli se että he eivät nauraneet vaan olivat huolissaan ja kyseli vointiani. Lopulta Louis ilmestyi eteeni ja nosti minut ylös. 

Kotona:

Minä ja Louis makasimme vierekkäin sängylläni. Nousin ylös ja menin peilin eteen. Katsoin punertavaa poskeani. Vanhempani ei saa tietää tästä! No tuon saa piilotettua puuterilla ihan hyvin... Otin puuterini heti käteen ja tuputtelin sitä poskelleni. "Au!" sanoin ja laitoin puuterini pois. "Ei kai se näy enää?" kysyin Louisilta. "Ei näy mut tuu tänne ni parannan sen" Louis vastasi ja katsoi minua virnistäen. Pompahdin sängylle ja Louis kaatoi minut makuu asennolle ja me suutelimme. 

//jeiij! tossa ku tosta amanda vaatteista kuva ni kuvitelkaa et se huppari on valkone ku must se on vähä keltane tai sillai:oo